Olen muuttamassa, taas kerran. Äkkiseltään laskettuna taitaa olla kymmenes kerta 14 vuoden sisään. Ja ihan tosi, en ole saanut häätöjä tai muuta, taidan vaan olla liikkuvaista sorttia.

Kaikki aina kauhistelevat, kuinka kauheeta on muuttaa. Itse jollain kieroutuneella tavalla pidän muuttamisesta. Se tuo vaihtelua, karsii vaatevarastoa ja aloittaa elämän aina jollain tavalla uudestaan. Muuttamisessa on kuitenkin yksi äärimmäisen veemäinen puoli: pieni tavara, joka ei oikein kuulu mihinkään, millä ei varsinaisesti tee mitään, mutta mitä ei voi heittää poiskaan. Suurin osa näistä tavaroista on tuliaisia tai lahjoja.

Kun joku on tulossa kylään, tai kun on merkkipäivä, ihmiset kyselevät, mitä haluaa lahjaksi tai mitä voi tuoda tullessaan. Tarkoitan todella vastaustani: "ÄLÄ TUO MITÄÄN!". Tavaraa on muutenkin kertynyt yli omien tarpeiden 35 vuoden aikana. Ei enää yhtään kynttilää/posliiniesinettä/ hassua paitaa mukana kulkemaan muuttolaatikoissa. Niitä kun ei jumalauta kehtaa heittää pois, mutta tatti kasvaa otsaan joka kerta kun sitä laittaa muuttolaatikkoon.

On tietenkin sälää, millä on kova muistoarvo, mutta ne on yleensä kirjeitä, kortteja tai muuta, mihin antaja on vanginnut silloisen hetken. Mietin, että jos vastaisi seuraavan kerran kyselyyn, että: "Tuo jotain turhaa", niin saisikohan jotain käyttökelpoista? Tai jotain minkä kehtaisi heittää pois? Nyt kuitenkin pakkaan kiltisti tuliaset laatikkoon ja kannan uuden kämpän verkkokellariin. Kärsimystä lievittävät vanhat päiväkirjat, jotka kaivautuivat esiin yhden laatikon pohjalta, ja kyytipojaksi pari lasia punkkua. Ehkä niiden lasillisten jälkeen uskallan heittää kynttilät menemään.